Helsingin käräjäoikeus asettui Suomen elokuvasäätiön kannalle

Helsingin käräjäoikeus toteaa päätöksessään, että Krohn ja Otva ”eivät ole tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoneet heille kuulunutta virkavelvollisuuttaan. Heihin kohdistetut syytteet on näin ollen hylättävä.”

Syytteen asianomistaja pyysi 25.1.2016 Suomen elokuvasäätiöltä kaikki julkiset tiedot asiakirjoista, jotka liittyivät Aleksi Salmenperän Talvivaara-aiheiseen fiktioelokuvan (Jättiläinen), haettuihin tai myönnettyihin tukiin. Ohjeistusvelvollisuutensa mukaisesti säätiö pyysi asianomistajaa yksilöimään mitä tietoja hänen asiakirjapyyntönsä koski.

Elokuvasäätiö toimitti asianomistajalle 19.2.2016 kolmea myönnettyä tukea koskevat perustietolomakkeet, ilmoitukset tukipäätöksestä ja tukisopimukset. Elokuvasäätiön hakemusten ja sopimusten liitteisiin sovelletaan Viranomaisten julkisuudesta annetun lain 24 § 20 -kohtaa. Sen mukaan asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- ja ammattisalaisuudesta, ovat salassa pidettäviä, joten hakijan yhteyshenkilön yhteystiedot ja pankkitilitiedot oli peitetty. Asianomistajaa ohjeistettiin myös kääntymään elokuvan tuotantoyhtiön puoleen, jonka kanssa elokuvasäätiö oli sopinut sellaisten tekijänoikeudenalaisten asiakirjojen luovuttamisesta, joita säätiö ei lain mukaan voi julkistaa.

Käräjäoikeus katsoikin, että ”asianomistajaa opastaessaan vastaajat ovat osoittaneet suhtautuvansa asianomistajan pyyntöön virkavastuunsa edellyttämällä asianmukaisella tavalla eikä heidän voida toiminnallaan katsoa pyrkineen estämään asiakirjajulkisuuden toteutumista.”

Kun elokuvasäätiö katsoi asiakirjapyynnön toteutetuksi 17.5.2016, asianomistajalle annettiin siitä virallinen päätös, jonka yhteydessä hänelle toimitettiin myös valitusosoitus. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n ja Hallintolain 43 §:n mukaan valituskelpoinen päätös tulisi tehdä viimeistään kuukauden kuluessa tehdystä pyynnöstä, ja tätä viivästystä syyte koski.

Käräjäoikeus ei kuitenkaan katso, että elokuvasäätiön menettelyä voisi pitää julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta haitallisena eikä vahingollisena koska asianomistaja ei ”yksilöinyt puuttuviksi katsomiaan asiakirjoja, hän ei ole missään vaiheessa käyttänyt hänelle esitettyä mahdollisuutta saada julkisuuslain suojaamia asiakirjoja suoraan tuotantoyhtiöltä, joka olisi ne voinut luovuttaa ja kun 17.5.2016 annetusta päätöksestä ei ole valitettu.”