Pirkanmaan elokuvakeskus

Creaturama on kokeellinen luontoelokuva, jossa eläimet eivät ole vain kuvattavia – vaan itse kuvan tekijöitä. Seitsemän vuoden ajan metsään jätetyt automaattikamerat tallensivat eläinten elämää ilman ihmisen läsnäoloa, luoden ainutlaatuisen näkymän metsän omaan todellisuuteen. Elokuva siirtää katseen vallan ihmiseltä eläimelle ja tarjoaa runollisen, visuaalisesti vangitsevan matkan toiseuteen, rinnakkaisuuteen ja metsän kieleen. Creaturama on kudelma aistimuksia ja läsnäoloja, jossa eläin ja maisema sulautuvat yhteen – kuin metsä itse kertoisi tarinansa.

Katseiden alla on sympaattinen tarina maahanmuuttaja-taiteilijasta, joka päätyy yritykseen ratkaista maailman epätasa-arvosta kumpuavia ongelmia tullakseen kohdatuksi tasavertaisena.

Sibiry, ammatiltaan koreografi, on asunut Suomessa yli kymmenen vuoden ajan ja alkaa kaivata yhteyttä kotikyläänsä Länsi-Afrikassa. Paluu ei kuitenkaan ole helppoa: Burkina Fasossa Sibiry nähdään etuoikeutettuna eurooppalaisena ja etäisenä rahanlähteenä, vaikka hän itse kaipaa ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Sibiry alkaa unelmoida lahjasta, jonka hän aikoo laivata Suomesta Burkina Fasoon, ja jonka kautta kylä voisi ottaa tulevaisuuden omiin käsiinsä. Sibiryn toiveissa tämä ylittäisi odotukset, vapauttaisi hänet auttajan roolista ja hänet voitaisiin nähdä jälleen tavallisena, rakastettuna “kylän pienenä poikana”. Lahjasta muodostuu kuitenkin kovaonninen projekti, eivätkä kaikki asiat mene aivan suunnitelmien mukaan.

Yhdistäen seurantadokumenttia ja nykytanssia Katseiden alla tutkii identiteettiä, siirtolaisuutta ja kolonialismin perintöä. Se tarjoaa inhimillisen, huumorin ja herkkyyden sävyttämän katseen ihmiseen, joka etsii paikkaansa kahden maailman välillä. Loppua kohden kamera kääntyy myös katsojaa kohti, paljastaen kuinka eurooppalaisten elokuvantekijöiden läsnäolo tahtomattaankin muokkaa todellisuutta.

Tuberkuloosiparantola oli asukkailleen yhtä aikaa taivas ja helvetti samojen seinien sisällä. Epidemian historia sisältää niin kuolemaa, häpeää ja eristystä kuin parantolaromansseja, hauskanpitoa ja selviytymistarinoita. Elokuva vie elävälle matkalle parantoloiden aikaan: Se antaa katsojalle yllätyksiä täynnä olevan parantolakokemuksen, ja dokumentaarisen todistusvoiman avulla vie salaisuuksien äärelle.

Suomen ex-pääministeri aiheuttaa skandaalin Nobel-gaalassa ja katoaa todellisuuden autiomaahan. Siellä hän kohtaa kaksoisolentonsa ja muita erämaahan eksyneitä.

Elokuvan visuaalisuus vangitsee ja viettelee. Se kuljettaa katsojaa kohti ennennäkemätöntä kokemusta todellisuudesta. Autiomaasta tulee yhteinen, jaettu mielentila. Eriksson luo modernin myytin aikamme suurimmasta tragediasta; Yksinäisyydestä.

Elokuva sukupolvien välisistä kuiluista, maan syvyyksistä ja maailmojen loppumisesta. Elokuva seuraa viimeisiä Lapin erämaassa eläviä ja työskenteleviä kullankaivajia.

Markku rakensi talon perheelleen omin käsin, kuten vahvan miehen kuuluu. Hän ahkeroi aamusta iltaan, jotta hänen seitsemällä lapsellaan olisi katto päänsä päällä. Haaste oli kuitenkin liian suuri, ja lopulta Markku paloi loppuun. Hän päätyi jättämään perheensä ja katosi ulkomaille.

Nyt, 30 vuotta myöhemmin, hän asuu samassa omakotitalossaan erakkona. Muu perhe on muuttanut pois jo aikoja sitten. Välit lapsiin ovat rikki. Vanhuuden päivinään hän yrittää yhä rakentaa taloa valmiiksi, mutta ketä varten?

Elokuvantekijä matkustaa lapsuudenkotiinsa kohtaamaan isänsä, jota ei koskaan oppinut tuntemaan. Yhdessä he rakentavat rautaista porttia keskeneräisen talon eteen samalla etsien kadonnutta yhteyttä toisiinsa.

Dokumenttielokuva rohkeasta naisesta, jolle nuorena lyöty seksisymbolin leima oli elämänmittainen kirous – ja lahja. Naisesta, joka murtautui annetusta muotista ja raivasi oman tiensä, ympäristön mielipiteistä piittaamatta.

Ohjaaja Saara Cantell: ”Anneli Saulin elämässä yllätykset ja hätkähdyttävät käänteet seurasivat toisiaan niin, ettei kukaan uskoisi sitä, jos siitä tekisi näytelmäelokuvan.” Hän teki ystävästään kiehtovan dokumenttielokuvan. Elokuva avaa ainutlaatuisia hetkiä Annelin Saulin muistoihin keskustelujen ja lumoavien elokuvien kautta. Naiset puhuivat työstä, elämästä, ja tietenkin miehistä.

Suomi-elokuvan kulta-ajan nostalgia, Saksan elokuvat, ajankuva sekä keskustelut ystävien kesken punoutuvat yhdeksi kertomukseksi: siinä köyhistä oloista lähtevä nuori tyttö valloittaa valkokankaan, mutta hinta on kova. Tähteys tarkoittaa myös yksinäisyyttä. Toisaalta se mahdollistaa lähdön Saksaan, kun Suomen studioelokuvat hiipuvat. Saksan seurapiireistä paluu Suomeen on ankara: töitä ei entiselle tähdelle löydy, vaan pienen lapsen äidin on suunnattava rakennustöihin Ruotsiin.

1950- ja 1960-luvun totuudet ”naisen paikasta” tuntuvat tänä päivänä koomisilta tai raivostuttavilta. Ja välillä valitettavan tutuilta. Eikä elokuvamaailma ollut turvallinen paikka edes tähtinäyttelijättärelle. Annelin Saulin elämässä oli kaikki ainekset tragediaan, mutta hän ei koskaan suostunut uhrin rooliin. Annelin tarina on samaan aikaan samastuttava ja hämmästyttävä.

Universumin kaiut – Kaija Saariahon musiikki -dokumenttielokuva kertoo Pariisissa uransa luoneesta, modernin musiikin säveltäjästä Kaija Saariahosta. Dokumentti seuraa Saariahon kypsymistä ujosta helsinkiläistytöstä maailman arvostetuimmaksi nykysäveltäjäksi. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Riitta Rask.

Teatro Productionsin tuottama täyspitkä dokumenttielokuva on osaltaan yksi kiitos ja kunnianosoitus säveltäjä Saariaholle hänen vaikuttavasta lahjastaan suomalaiselle ja kansainvälisellekin musiikkitaiteelle. Saariahon musiikkia soitetaan laajasti eri puolilla maailmaa, konserttisaleissa, oopperalavoilla ja festivaaleilla. Dokumentissa teosten lähtöideoista ja taustoista kertovat säveltäjä itse sekä hänen työtoverinsa ja perheenjäsenensä.

Yli 90-vuotias Ellen Vuosalo on elänyt monta elämää. Ensin suomalaisena siirtolaisena Kanadassa, eläintieteiden opiskelijana Kaliforniassa ja lopulta lumikurkien äitinä Iranissa. Kurkien äiti kertoo uskomattoman naisen ainutlaatuisesta elämästä, johon mahtuu kaikkea rakkaudesta tragedioihin aina vallankumoukseen asti. Se on tarina luonnosta, ihmisyydestä, ja naisen roolista niin länsimaissa kuin iranilaisen kulttuurin keskellä. Tai kuten Ellen itse toteaa ”Mikä elämä! Mikä maailma!”

Synnytyskokemuksella on suuri merkitys. Se voi joko rikkoa tai antaa voimaa. Dokumenttielokuvassa Kivun ja ilon työ kaksi synnytyksen ammattilaista, kätilö Kirsi ja synnyttäjien tukihenkilönä toimiva doula Anna-Riitta työskentelevät paremman synnytyskokemuksen ja synnyttäjien itsemääräämisoikeuden puolesta.

Kätilö Kirsi työskentelee niin sairaalan synnytysosastolla kuin kotikätilönä. Doula Anna-Riitta kouluttaa doulia perustamassaan Doula-akatemiassa ja kulkee asiakasperheen rinnalla kohti synnytystä.

Kivun ja ilon työ tutkii syntymän henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja myyttisiä tasoja, jotka avautuvat niin seurantamateriaalin kuin Kirsin ja Anna-Riitan intiimien ajatusten ja tarinoiden kautta.