Finrando eigasai – 18 vuotta suomalaista elokuvaa Tokiossa
Suomalaisen elokuvan tapahtuma Finland Film Festival in Japan, japaniksi Finrando eigasai on pyörinyt jo 18 vuotta. Tänä syksynä se järjestettiin 17.–23.10.2026.
Teksti: Eija Niskanen
Kuva: John Lundsten, Makiko Okazaki (Eurospace), Masamichi Takasu (LG-Lab), tulkki Etsuro Endo, koordinaattori Eija Niskanen, Mark Lwoff / Finland Film Festival in Japan
Tapahtuma alkoi 18 vuotta sitten tokiolaisessa Garden Cinemassa esitetyssä sarjassa, jossa nähtiin kaikki Japanin levityksessä olleet Aki Kaurismäen elokuvat sekä Suomessa kuvattu Naoko Ogigamin elokuva Ruokala Lokki.
Elokuvasäätiön kansainvälisen osaston päällikkö Jaana Puskala tuli paikalle ja jutteli tapahtuman japanilaisen tuottajatahon, silloin Kadokawa-elokuvayhtiöllä työskennelleen Masamichi Takasun kanssa, että olisi hienoa esitellä japanilaisille myös Kaurismäen jälkeen tulleita elokuvapolvia. Itse asuin silloin Japanissa, olin tullut katsastamaan tapahtuman ja päädyin viikon koordinaattoriksi, mitä mielenkiintoista hommaa on siis riittänyt tähän asti ja toivottavasti jatkossakin.
Tapahtuman järjestäjäkaartista on edelleen jäljellä Takasu-san, mutta hän lähti Kadokawalta perustaen oman yrityksensä, elokuvalippujen nettimyyntiin ja pienimuotoiseen klassikkoelokuvien levitykseen erikoistuvan MG-Labin. Vakituiseksi tapahtuman kumppaniksi löytyi lopulta myös Eurospace, joka omistaa kahden salin art house -teatterin vilkkaassa Shibuyan kaupunginosassa ja levittää Japanissa Aki Kaurismäen elokuvia. Suomi-yhteys siis oli jo vanhastaan.
Tiedotusapuna ovat osansa kiitettävästi hoitaneet Suomen Tokion suurlähetystö ja Suomen Japanin instituutti, jotka postailevat ahkerasti someen tapahtumasta. Avajaiskutsuvierastilaisuuskin on useimpina vuosina saatu järjestettyä lähetystön tiloissa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomaiselokuvia, niin fiktioita kuin dokumenttejakin on ostettu Japaniin art house -teatterilevitykseen. Vuosittainen elokuvatapahtuma on omalta osaltaan varmasti auttanut tunnettavuutta. Valtavia massoja ei viikko kerää, mutta on selvästikin vakiinnuttanut paikkansa Eurospacen syysohjelmistokartassa.
Japanissa, jossa 75 % elokuvalipuista myydään kotimaisiin elokuviin, tapahtuman jatkuvuus todistaa tietyn katsojakunnan kiinnostuksesta suomalaiseen elokuvaan ja toisaalta myös Japanissa edelleen jatkuvasta Suomi-buumista, mitä osoittavat saunan ja Marimekon suosio. Viimeaikaiset yhteistuotannot elokuvan ja tv-sarjan muodossa myös lisäävät tietoisuutta suomalaisesta av-tuotannosta.
Loka-marraskuussa pyörähtävän viikon aikana on esitetty yleensä 5–7 elokuvaa, joista yksi on usein ollut dokumenttielokuva. Tänä vuonna se oli Anssi Kasitonnin maailma -taiteilijaelokuva (ohj. Sami Sänpäkkilä). Fiktioelokuvina esitettiin Presidentin kyyditys (ohj. Samuli Valkama), Kerro kaikille (ohj. Alli Haapasalo), Isänpäivä (ohj. Aleksi Salmenperä) ja Orava (ohj. Markus Lehmusruusu).
Eija Niskanen, John Lundsten ja Etsuro Endo / Finland Film Festival in Japan
Koska Helsingin kaupungin Tokiossa järjestämässä av-alan verkostoitumistapatumassa 14.–16.10.2026 olivat jo vierailemassa tuottajat Mark Lwoff ja John Lundsten, he pystyivät jäämään suomalaisen elokuvaviikon alkuun ja tekemään aloituspäivänä Q&A-tilaisuudet elokuviensa esitysten jälkeen.
Presidentin kyydityksen tuottaja John Lundsten sai vastatakseen useita kysymyksiä Suomen historiaan ja Ståhlbergin kidnappaukseen liittyen, osoittaen taas kerran usein todistamani asian, että japanilaiset kysyvät hyviä kysymyksiä elokuvista.
Mark Lwoff taas hauskuutti yleisöä kertomalla Oravassa käytetystä robottikoirasta, joka tilattiin Japanista ja pysyi Japanin ajassa koko Euroopassa tapahtuneiden kuvausten ajan. Se siis halusi nukkua kuvausten aikana, ja ymmärsi vain japaninkielisiä käskyjä, mikä pakotti pääosanäyttelijä Miro Lopperin opettelemaan vähän japania.
Eurospacen teatterissa viikolla pyöriessäni sain useammalta japanilaiskatsojalta kiitoksia mielenkiintoisesta elokuvaohjelmistosta. Elokuvat olivat mukavasti erilaisia, komediasta vakavaan draamaan ja historiallisiin tapahtumiin, mutta useampi katsoja päätyi katsomaan eri lajityyppien elokuvia ja tuttuja kasvoja saapui teatterille.