Kansainvälisiä aiheita, monipuolisia lajityyppejä: katsaus kotimaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan festivaalivuoteen 2025

Christopher Petitin ja Emma Matthewsin ohjaama D Is for Distance sai ensi-iltansa Rotterdamin elokuvajuhlilla alkuvuodesta 2025. Esseemuotoinen dokumenttielokuva, jossa tekijäpari seuraa epilepsiaa sairastavaa poikaansa Louisia, kasvaa vertauskuvaksi maapallon järkkyneestä tilasta.

Kuva: D Is for Distancen kuvauksista (Testifilmi)

Rotterdam oli luonteva paikka D Is for Distancelle – monialainen elokuvantekijä Petit asuu nykyään Rotterdamissa, jonne myös osa elokuvan tapahtumista sijoittuu. Lisäksi useat Testifilmin aiemmatkin elokuvat on esitetty IFFR-festivaalilla, josta löytyy sija myös kokeellisemmalle elokuvalle.

Harvinaisempaa on, että uuteen ja arkistomateriaaliin perustuva essee-elokuva pääsee myös teatterilevitykseen. Alkusyksystä Screenissä kerrottiin, että BFI Distribution levittää D Is for Distancen keväällä Iso-Britanniassa ja Irlannissa.

Maailmanensi-illan ja levityksen välissä on laaja ja vaikuttava festivaalikierto: mm. Thessalonikin ja Jeonjun elokuvafestivaalit, One World Tšekissä sekä lokakuussa Wienin Viennale ja Lissabonin Doclisboa. Elokuva oli myös vastikään BFI London Film Festivalilla, jossa se sai lämpimän vastaanoton.

Tuottajat Oskar Forstén ja Sandra Enkvist sekä ohjaaja-käsikirjoittaja Arthur Franck Haugesundissa. Kuva: Grete Nygaard / New Nordic Films.

Myös toisessa vuoden aikana menestyneessä dokumenttielokuvassa ollaan arkistomateriaalien äärellä. Arthur Franckin The Helsinki Effect ottaa tehtäväkseen selvittää, mitä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa tapahtui 50 vuotta sitten, ja mitä vaikutuksia sillä lopulta oli. Hitaan diplomatian puolustuspuheenvuoro pääsi tanskalaisen CPH:DOXin pääkilpasarjaan maaliskuussa.

Myös The Helsinki Effectille on löytynyt kansainvälistä teatterilevitystä erinomaisen festivaalikierron lisäksi: Saksassa elokuva tuli teattereihin 35 kaupungissa kesäkuussa, pian DOK.Fest Münchenin festivaaliesitysten jälkeen.

Alkusyksystä Polygrafin tuottama elokuva valittiin Suomen ehdokkaaksi Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkintoon ensimmäisenä dokumenttielokuvana sitten vuoden 2012, jolloin Kovasikajuttu edusti Suomea. Syyskuussa se sai lisäksi hienon huomionosoituksen Nordisk Panoramasta, jossa The Helsinki Effect nähtiin avajaiselokuvana ja toisena suomalaiselokuvana malmölaisfestivaalin pitkien dokumenttielokuvien kilpasarjassa.

Se toinen Nordisk Panoraman pääkilpasarjan dokumenttielokuva oli Otso Tiaisen ohjaama ja Bufon tuottama Shadowland. Elokuvassa seurataan Ranskan Pyreneille asettuneita, okkultismista kiinnostuneita henkilöitä. Keskeiseen rooliin nousee amerikkalaisohjaaja Richard Stanley, joka joutuu skandaalin keskelle. Elokuvan festivaalikierto alkoi jo viime syksynä Los Angelesin Beyond Festistä, ja tämän vuoden puolella Shadowland on nähty mm. Krakovan elokuvajuhlilla.

Kesän jälkeen maailmanensi-iltansa on nähnyt Jenni Kivistön ja Jussi Rastaan Silent Legacy (tuotanto: Väki Films), joka esitettiin elokuussa Locarnon Kriitikoiden viikolla. Karin Pennasen ohjaama Päivien lumo (tuotanto: Avanton Productions) valittiin Tallinnan elokuvajuhlien dokumenttielokuvan kilpasarjaan loppuvuodelle.

Moninaiset lyhytelokuvat maailmalla

Lyhytelokuvan saralla onnistumisia on nähty niin animaatiossa, kokeellisessa elokuvassa, folk-kauhussa kuin lastenelokuvassa.

Animaatiotuotantoyhtiö Böhle Studiosin erinomainen menestys on jatkunut tänä vuonna. Elli Vuorinen pääsi Sundancen elokuvajuhlien ohjelmistoon viime vuonna ensi-iltansa saaneella elokuvallaan Flower Show. Jenny Jokelan Dollhouse Elephant taasen läpäisi tiukan seulan ja pääsi Annecyn kilpasarjaan kesäkuussa. Animaatioelokuvat ovat ylipäänsä olleet viime vuosien festivaalisuosikkeja.

Jani Peltosen kokeellinen, arkistomateriaaliin pohjautuva Elämä ja yö avasi kesällä Edinburghin elokuvajuhlilla. Making Moviesin tuottama dokumenttielokuva nähdään syksyn aikana myös mm. DOK Leipzigissa, Lyypekin pohjoismaisella festivaalilla ja Upsalan lyhytelokuvajuhlilla.

PV Lehtisen folk-kauhutarina Iurima – taru kolmesta kalastajasta on muodostunut genre-elokuvafestivaalien suosikiksi. Lisäksi se pääsi yhtenä kahdesta suomalaiselokuvasta Nordisk Panoraman lyhytelokuvien kilpasarjaan. Elokuvan on tuottanut Lehtisen CineParadiso.

Nordisk Panoraman lastenelokuvien kilpasarjassa nähty Olli Ilpo Salosen ohjaus Feet Up on kiinnostanut myös lastenelokuvatapahtumia ja esitettiin mm. Schlingelin lastenelokuvafestivaalilla. Kreikan Drama-festivaalilla Empire Picturesin tuottama elokuva sai kohdeyleisön eli lasten juryn kunniamaininnan.

Matalapaine

Elokuvasäätiön tuotantotukea saaneiden elokuvien lisäksi myös muita lyhytelokuvia liikkuu usein kansainvälisillä festivaaleilla. Erityisen maininnan ansaitsee Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitos ELO, joka on menestynyt tänä vuonna hienosti:

• Helmi Donnerin opiskelijatyö Matalapaine pääsi toukokuussa yhdelle maailman tärkeimmistä elokuvafestivaaleista. Poeettinen kauhudraama esitettiin Cannesin elokuvajuhlien La Cinef -opiskelijaelokuvasarjassa.
• Kesällä toisen Aallon opiskelijan, Veera Lamminpään Mereneläviä valittiin Karlovy Varyn elokuvajuhlille, European Film Promotionin Future Frames -ohjelmaan. Future Frames nostaa esiin Euroopan lupaavimpia vastavalmistuneita elokuvantekijöitä.
• Elokuussa Sherwan Hajin ohjaama lyhytdraama My Name Is Hope voitti Haugesundin elokuvajuhlien Next Nordic Generation -palkinnon. Matalapaine ja poikkeuksellisesti koko elokuvataiteen laitos saivat kunniamaininnan samaisella norjalaisfestivaalilla.