Kansainvälisiä näkymiä: ​​Festivaaleja ja “festivaaleja”

​​Elokuva on valmistumassa ja maailman valloituksen aika lähestyy. Kansainväliset elokuvafestivaalit ovat monelle elokuvalle luonteva ensiesittäytymisen paikka ja tapa saada elokuva ulkomaisen yleisön ulottuville.

Elokuvafestivaaleja on maailmassa tuhansia ja tuhansia, aina Cannesin elokuvajuhlien kaltaisesta arvostetusta punaisen maton festivaalista erityisteemaan vihkiytyneisiin niche-festivaaleihin, kuten vuoristoaiheisiin elokuviin keskittynyt Trento Film Festival Italiassa.

Lisäksi kaiken keskellä on myös festivaaleja, joiden tavoite ei ole lainkaan juhlistaa elokuvataidetta, vaan kääriä taskuun pahaa-aavistamattoman elokuvantekijän pennoset ilmoittautumis- ja osallistumismaksuilla.

​​Mistä sitten tunnistaa hyvän ja asiallisen festivaalin?

Ensinnäkin tiettyjä listauksia voi käyttää merkittävyyden mittapuuna. Esimerkiksi niin kutsuttuja A-festivaaleja ovat FIAPF:n eli kansainvälisen tuottajajärjestöjen liiton (International Federation of Film Producer Associations) vuosittain julkaisemalla listalla luetellut festivaalit. Tähän kategoriaan kuuluvat edellä mainitun Cannesin lisäksi merkittävät festivaalit kuten Berliini, Locarno ja Tokio.

FIAPF:n lista on kuitenkin vain osa kokonaisuutta ja erityisesti lyhyt- ja dokumenttielokuvan keskeiset festivaalit kuten IDFA (International Documentary Film Festival Amsterdam) Hollannissa ja Clermont-Ferrand Ranskassa puuttuvat listalta.

Toisekseen festivaalit, joiden kautta voi päästä tavoittelemaan Academy Award- tai European Film Award -palkintoja, ovat hyväksi havaittuja. Lyhyt- ja dokumenttielokuvan puolella myös hyviä valmiiksi pureskeltuja listauksia ovat Nordisk Panoraman laatima festivaalien Dates and deadlines -katsaus sekä AV-Arkin deadline-kalenteri.

Yhteensä nämäkin ovat vain murto-osa maailman elokuvatapahtumista, joiden kirjoon lukeutuu esimerkiksi arvostettuja festivaaleja (kuten vaikkapa Suomessa Rakkautta & Anarkiaa, DocPoint tai Sodankylä) sekä aimo satsi alueellisesti merkittäviä tai yhteen aiheeseen keskittyneitä asiallisia festivaaleja, jotka jäävät edellä mainittujen listojen ulkopuolelle.

Kansainvälinen elokuva-ala pohtii parhaillaan uudenlaisen festivaalilistauksen ja arvottamisen tapaa, jossa otettaisiin laajemmin huomioon monia aspekteja (mm. ekologisuus, monimuotoisuus, pressin ja ammattilaisten määrä, festivaalin merkitys elokuvien myynnille). Odotamme ja seuraamme mielenkiinnolla, kuinka nopeasti tietolähde saadaan koko alan käyttöön.

​​Miten välttää sudenkuopat festivaalin valinnassa?

Omalle elokuvalle sopivaa festivaalia etsiessä kannattaa tutustua festivaalien ohjelmistoihin ja miettiä, esittääkö festivaali sen tyyppisiä elokuvia. Lisäksi kannattaa myös etsiä verrokkielokuvia ja tutkia, missä niitä on esitetty. Jos elokuvalla on myyntiyhtiö, kannattaa heidän kanssaan keskustella elokuvan myyntiä tukevista hyvistä esityspaikoista.​​

Ennen katsoin ensimmäisenä verkkosivua, mutta nykyään hyvin pätevän ja ammattimaisen verkkosivun saa aikaan helposti, joten tyylikäs verkkosivukaan ei ole laadun tae. Mutta verkkosivuilta voi ainakin vilkaista:

• Millaisia elokuvia festivaaleilla on aiemmin näytetty? Tunnistaako niistä asiallisia tunnettuja elokuvia?
• Millaisia tukijoita ja sponsoreita festivaalilla on? Onko niissä järjellisiä tahoja mukana? (Tosin logon voi luvattakin liittää verkkosivuille.)
• Entä ketä on tuomaristossa jakamassa palkintoja? Tunnistaako heistä ketään?
• Onko esityspaikka olemassa ja onko se ihan oikea sali, jossa elokuvaa voi näyttää?
• Entä miltä kuvat festivaalilta näyttävät: onko elokuvasaleissa ja tilaisuuksissa yleisöä vai poseeraako kuvissa ainoastaan pieni joukko hämmentyneitä elokuvantekijöitä kunniakirjojen kera tai vain missejä punaisen maton palasella logoseinän edessä?
• Mitä festivaalin perustamisesta, periaatteista ja taustoista sanotaan – onko festivaalilla tavoitteena esittää elokuvaa yleisölle vai vain mainostaa palkintoja ja punaista mattoa?

Jos sivulla ensimmäisenä mainostetaan VIP Red Carpet Drink -settiä tai palkintopalmunlehviä (eli julisteeseen liitettäviä palkinto-logoja), niin silloin hälytyskellot saa soida.

​​Ilmoittautumisalustat helpottavat työtä mutta eivät ole aukottomia

​​Monet festivaalit käyttävät ilmoittautumisalustoja, kuten FilmFreeway, Eventival tai Short Film Depot elokuvien ilmoittautumisia varten. Nämä ovat käteviä alustoja, sillä kun alussa huolellisesti täyttää elokuvan tiedot järjestelmään, voi alustan kautta lähettää elokuvan tarjolle lukemattomille festivaaleille parilla napin painalluksella.

Monet festivaalit ottavat myös ilmoittautumismaksun, joka voi vaihdella kympin luokasta isojen festivaalien lähes muutamiin satoihin euroihin. Alustoilla on iso kirjo festivaaleja hyvistä epäilyttäviin, joten pohjatyö näidenkin osalta kannattaa. Muuten saattaa päätyä laittamaan rahaa höpöfestivaalille ilmoittautumiseen tai ylipäätänsä käyttämään hurjat summat lukuisiin festivaaleihin, jotka eivät edistä oman elokuvan näkyvyyttä maailmalla.

Harmillisesti myöskään alustojen kuten FilmFreewayn kävijäarvioihin ei voi aina luottaa, sillä kuten eBayssä tai vastaavissa, niitä pystyy halutessaan tehtailemaan.

​​Kesäkuun paras scifi-lyhytelokuvan naispääosa

​​Palkinnot ovat mahtava asia ja kukapa ei haluaisi ulkopuolista erityishuomiota teokselleen, mutta palkintojen merkitys on vain yhtä merkittävä kuin palkinnon myöntävä taho. Jos elokuva palkitaan Berliinin elokuvajuhlilla tai Amsterdamin dokumenttielokuvafestivaalilla, elokuva-alan julkaisut, ammattilaiset ja muut festivaalit noteeraavat palkinnon ja se voi auttaa tuomaan nostetta elokuvalle.

Mutta palkinto Cannes Independent Film Festivalilla ei tuo mainetta ja mammonaa, vaikka juttu saattaisi kotimaan paikallislehdessä mennä läpi, sillä festivaali lähinnä nojaa kuuluisan melkein-kaimansa meriitteihin ja sijaintiin.

​Nämä ei-asialliset festivaalit pelaavat muun muassa nappaamalla prestiisin kuuloisen nimen ja herättelemällä mielleyhtymiä esimerkiksi jo olemassa oleviin arvostettuihin festivaaleihin tai isoihin kaupunkeihin. Festivaalit saattavat tapahtua oikeasti, mutta niissä esitetään pienessä salissa olemattomalle yleisölle elokuvia ja päätavoite on vain kääriä rahat ilmoittautumismaksuista. Asiallinen elokuvafestivaali myös haluaa esittää elokuvat korkeatasoisessa ja asianmukaisessa formaatissa.

​​Lisäksi jos festivaali järjestetään joka kuukausi tai joka toinen kuukausi ja siellä jaetaan joka kerta kunniakirjapalkinnot kaikista mahdollisista kategorioista, niin näillä palkintotehtaiden huomionosoituksilla ei ole käytännön merkitystä.

Ennen olisin kategorisesti suositellut välttämään verkossa tapahtuvia festivaaleja, mutta nyt koronapandemian erikoistilanteessa monet hyvät festivaalit ovat esittäneet elokuvia verkossa, mikä tulee todennäköisesti olemaan osa festivaalien strategiaa jatkossakin. Silloin on syytä tarkkaan harkita elokuvan geoblockausta eli esityksen näkyvyyden rajaamista festivaalin alueelle eri alueiden ensi-iltojen turvaamiseksi.

​​VIP-kohtelua ja punaisia mattoja

​​Monet asialliset festivaalit kutsuvat mielellään elokuvantekijät paikan päälle esittämään elokuvansa ja keskustelemaan yleisön kanssa. Useimmat festivaalit kustantavat silloin matka- ja majoituskulut paikan päälle. Kaikkien festivaalien rahoitus ei siihen riitä, joten voi olla, että he tarjoavat vain majoituskulut, mikä on myös kriteerinä elokuvasäätiön kulttuuriviennin matkatuelle festivaalikutsun lisäksi.

Poikkeuksena on osa pohjoisamerikkalaisista festivaaleista, sillä siellä on vähemmän julkista rahoitusta kulttuuritapahtumille kuin Euroopassa. Sikäläisetkin asialliset tapahtumat tarjoavat vähintäänkin ammattilaisakkreditoinnin festivaalille sekä mahdollisesti lisälippuja näytöksiin.

Lähtökohtaisesti voi sanoa, että elokuvantekijän ei ainakaan pitäisi joutua maksamaan festivaalin viralliseen ohjelmistoon osallistumisesta enää siinä kohtaa, kun elokuva on festivaalille valittu. Osa näistä ei-asiallisista festivaaleista myy festivaalille elokuvansa kanssa osallistuville tekijöille VIP-, Red Carpet- ja Cocktail-lippupaketteja, jotka saattavat olla jopa sadan euron kieppeillä. Nämä eivät kuitenkaan ole todellisia tilaisuuksia median kohtaamiseen tai verkostoitumiseen, vaan kahden asian kauppa: kyseenalainen festivaali ottaa rahat ja vieraat saavat kuvansa punaiselta matolta.

​​Elokuvia voi ilmoittaa ja antaa esitettäväksi tietenkin kaikenlaisille foorumeille ja festivaaleille, mutta elokuvan maineen ja uskottavuuden kannalta ei tämä ehkä ole viisasta. Elokuvasäätiön kansainväliseltä osastolta löytyy monipuolista asiantuntemusta ja kokemusta erityyppisten festivaalien kanssa toimimisesta, joten kannattaa olla yhteydessä, jos festivaalin esitysehdot askarruttavat.

Vaikka joukkoon mahtuu kyseenalaisia festivaaleja, on maailmalla onneksi myös runsain mitoin erittäin hyviä ja elokuvataiteelle omistautuneita tapahtumia, pieniä ja suuria, jotka ovat mainiota esityspaikkoja elokuvalle, mahdollisuus saada elokuva uuden yleisön nähtäväksi sekä hyödyllisiä tilaisuuksia tavata yleisöä sekä elokuva-alaa.

​​Artikkelin on kirjoittanut elokuvasäätiön dokumenttielokuvien kulttuuriviennin suunnittelija Suvi Railo yhdessä lyhytelokuvien kulttuuriviennin suunnittelija Otto Suurosen, kansainvälisen osaston päällikkö Jaana Puskalan, viestintäasiantuntija Marjo Pipisen sekä kulttuuriviennin koordinaattori Jenni Domingon kanssa.

Kuvat: Claudio Schwarz (ylin), Felix Mooneeram / Unsplash

Lisää artikkeleita aiheesta:

Show Me Shorts Film Festival: Avoiding fake film festivals (2018)

​​The Hollywood Reporter: “People Can Be Exploited”: How Below-the-Radar Film Festivals Prey on Struggling Moviemakers (2019)

ScreenDaily: Call for Film Festival Regulator Following Spate of Scam Events (2019)