Kansainvälisiä näkymiä: “Se on kissa-hiiri-peliä!”

joulukuu 3, 2020

Elokuvasäätiön Kansainvälisiä näkymiä -kirjoitussarjassa festivaalien ja kansainvälisen levityksen asiantuntijat pohtivat jakelukentän murrosta. Kolmannessa osassa toimittaja Marta Bałaga haastattelee Festival Scopen johtajaa Alessandro Rajaa elokuvien suojaamisesta ja yleisöjen houkuttelemisesta verkkofestivaaleille.

Read the article in English >>

Kirjoittanut Marta Bałaga

Verkkomaailman ollessa todellisuuttamme, ainakin yli talven, Alessandro Raja, Festival Scopen johtaja ja yksi perustajista, jakaa näkemyksiään siitä, kuinka verkkoalustoja kannattaisi tällä hetkellä käyttää. Ja siitä kuinka ei samalla menetä hermojaan tai elokuviaan.

Kiinnostaa, kuinka alustat taistelevat piratismia vastaan nykyään. Kuten eräs tuntemani elokuvantekijä huomautti, eihän se vaadi muuta kuin, että kuvaat näyttöä kännykällä.

Toki – joissain tapauksissa on mahdollista, että käyttäjät kuvaavat erillisellä laitteella näyttöään, mutta siinä ei ole mitään uutta. Piratoituja videoita [CamRips] ilmaantuu usein elokuvista, jotka ovat ensi-illassa festivaaleilla tai teattereissa, näin on käynyt jo vuosia.

Voimme taistella verkossa tätä vastaan näkyvillä vesileimolla, joissa on jonkinlainen tunniste, jonka avulla voidaan jäljittää käyttäjä, jos elokuva vuotaa ulos. Alustoilla on myös mahdollisuus ottaa käyttöön muita turvakeinoja, joilla voidaan suojautua yrityksiltä murtaa maantieteelliset rajoitteet [geo-blocking] VPN:n käyttäjiltä, todentaa luottokorttitietoja tai turvata elokuvat näkymättömällä, rikosteknisellä vesileimalla, jota ei pysty muuttamaan, jos käyttäjä vuotaa elokuvan.

Meidän täytyy pitää mielessä, että turvakeinoja täytyy päivittää koko ajan, uusien piratointiohjelmistojen mukaan… Se on kissa-hiiri-peliä!

Mitä sääntöjä on onnistuneessa yhteistyössä?

On mahdotonta herättää fyysistä festivaalia henkiin verkossa ja mielestäni olisi virhe yrittää sellaista. Verkkofestivaalien pitäisi tähdätä muihin tavoitteisiin, erityisesti yleisön laajentamiseen maantieteellisesti, festivaalin kotikaupungin tai -alueen ulkopuolelle. Ja sosiologisesta näkökulmasta, heidän tavallisten kävijöiden ulkopuolelle. Se antaa festivaaleille mahdollisuuden tavoittaa nuorempia yleisöjä, ihmisiä jotka eivät fyysisesti voi tulla paikalle tai jotka yksinkertaisesti eivät yleensä käy festivaaleilla.

Ydinkysymys ei ole, voiko verkkofestivaali kilpailla perinteisten levityskanavien kanssa, vaan kuinka laajentaa yleisöä. Mitä enemmän elokuvista puhutaan, sitä enemmän ihmiset katsovat niitä. Ja he jotka pystyvät, osallistuvat festivaaleille paikan päällä joka tapauksessa, koska se on ainutlaatuinen ja korvaamaton kokemus.

Kuinka mielestäsi verkkonäytöksistä voisi tehdä erityisiä, jotta katsojalle tulisi ainakin aavistus tästä ”festivaalikokemuksesta”?

On monia tapoja, joilla festivaalit ovat uudelleen luoneet fyysisten tapahtumien ”erityisyyden”. Jotkut ovat esittäneet nauhoitettuja masterclass-luentoja tai haastatelleet elokuvantekijöitä, joko virtuaalisesti tai livenä. Jotkut aikatauluttavat isommat näytöksensä siten, että kaikki osallistujat katsovat suurin piirtein samaan aikaan, mikä toisintaa eksklusiivista gaalanäytöstunnelmaa. On myös mahdollista järjestää salaisia näytöksiä, joissa katsojat eivät tiedä, mitä on tarjolla ennen kuin he painavat ’play’.

Mitä sinulta kysytään eniten, kun joku on valmis laittamaan elokuvansa julki?

Monet festivaalit yrittävät toisintaa fyysisen tapahtumansa parhaalla mahdollisella tavalla ja haluavat ehdotuksia siitä, kuinka he toisivat elokuvia tarjolle festivaalinsa aikana, sillä mahdollisuuksia useampia: he voivat tarjota kaikki elokuvat VOD-tyyliin vuokrattavana festivaalin ajan, julkaista niitä erissä tai aikatauluttaa elokuvat tarjolle vain muutamaksi tunniksi tai päiväksi kerrallaan. Festivaaleille on myös tärkeää tarjota jäsenilleen lippuvaihtoehtoja luomalla festivaalipasseja.

Turvajärjestelyt ovat tietysti merkittävä näkökulma viestinnässä ja festivaalien täytyy löytää sopiva tasapaino siinä, kuinka he toisaalta tarjoavat sisältöä yleisölle ja suojaavat sitä opportunistiselta käytökseltä.

Mitä he pelkäävät eniten?

Monet festivaalit ovat huolestuneita samasta asiasta kuin elokuvantekijät ja myyntiagentit, eli turvallisuudesta. Se on tärkeä osa näitä yhteistyökuvioita ja koko ajan muutoksessa, kun ala sopeutuu nykyiseen todellisuuteen kaikkialla maailmassa. Festivaaleille on myös hyvin vaikeaa arvioida katsojamääriä, kun suurin osa kokeilee ensimmäistä kertaa verkkonäytöksiä.

Mitä suosittelisit elokuvantekijälle, jos hänen täytyy käyttää alustaa, joka ei ole vielä niin vakiintunut. Mitä festivaalilta pitäisi kysyä, jos haluaa varmistaa, että se on turvallinen?

On tärkeää kysyä festivaalilta heidän DRM-suojauksista [Digital Rights Management], koska nämä ovat parhaita työkaluja piratismin estämiseen. On myös tärkeää, että festivaalit reagoivat alituisiin muutoksiin ja uuteen tietoon näistä palveluista, koska ne voivat huomioida tulevat tai juuri löydetyt turvallisuusriskit.

Kuva: kuvakaappaus Festival Scopen verkkosivuilta 3.12.2020