Katsaus kotimaisen koko perheen elokuvan katsojalukuihin

Suomalaiset rakastavat kotimaista elokuvaa. Erityisasemassa ovat kotimaiset koko perheen elokuvat, joista monet ovat napanneet hyviä sijoituksia vuoden kymmenen katsotuimman elokuvan listoilla.  Tottumus katsoa kotimaista elokuvaa jo lapsena luo samalla pohjan suomalaisen elokuvan seuraamiselle myös vanhempana. Tilanne oli hyvin erilainen vielä parikymmentä vuotta sitten.

Tässä artikkelissa tarkastellaan kotimaisten lasten elokuvien menestystä läpi vuosikymmenten keskittyen erityisesti viimeiseen reiluun 50 vuoteen, joilta tarkat katsojalukutiedot ovat saatavilla. Katsojalukukatsaus edeltää laajan erityisesti kotimaisen koko perheen elokuvan katsomiseen ja sen vaikutuksiin keskittyvän kuluttajatutkimuksen julkaisua. 

Varhaisimmat lapsille suunnatut kotimaiset pitkät elokuvat ovat yli sadan vuoden takaa

Ensisijaisesti lapsille suunnattuja suomalaisia elokuvia on tehty läpi elokuvahistorian. Ehkä kuuluisin varhaisimmista koko perheen kotimaisista pitkistä elokuvista on vuonna 1920 ilmestynyt Teuvo Puron ohjaama Ollin oppivuodet. Elokuvan pääosissa nähtiin Ollina Sirkka Puro (Olli pienenä) ja Antti Idström.

1940-luvulla seikkaili useissa elokuvissa Lasse Pöystin esittämä Suomisen Olli. Suomisen perhe -elokuvat eivät varsinaisesti olleet lasten elokuvia, vaikka varsinkin sarjan ensimmäiset osat keräsivät varmasti myös lapsiyleisöä. Toinen samaisen vuosikymmenen lapsitähti Veli-Matti Kaitala nähtiin muun muassa Edvin Laineen elokuvassa Pikku-Matti maailmalla (1947). 1940-luvulla ilmestyi myös toinen Laineen ohjaama lasten elokuviaklassikko Prinsessa Ruusunen (1949). 

1950-luvun suursuosikit Pekka ja Pätkä -elokuvat olivat suosiossa myös lasten keskuudessa, vaikkeivat nekään ole varsinaisia lasten elokuvia.

Monet edellä mainituista elokuvista olivat yleisömenestyksiä ja keräsivät satoja tuhansia katsojia. Tarkat katsojalukutiedot alkavat kuitenkin vasta 1970-luvulta.

1970-luvun täydellinen hiljaisuus

Suomen elokuvasäätiön ensiaskelien aikaan 1970-luvulla oli kotimaisen elokuvan rintamalla todella hiljaista. Kotimaisia elokuvia tuli ylipäätään teattereihin vain muutamia vuodessa. Suuria hittejä kyllä mahtui mukaan. Ere Kokkosen ohjaama Uuno Turhapuro (1973) keräsi yli 600 000 katsojaa ja sarjan muutkin elokuvat useita satoja tuhansia katsojia kukin, vaikka sarjan parhaimmat vuodet ainakin katsojalukujen perusteella olivat vasta edessä. Rauni Mollbergin Maa on syntinen laulu oli Turhapuroakin katsotumpi yli 700 000 katsojalla.

Lapset katsoivat varmasti paljon Uunoja vanhempiensa kanssa. Varsinaisten koko perheen kotimaisien elokuvien osalta vallitsi kuitenkin lähes täydellinen hiljaisuus. Vuosikymmenen aikana tuli ensi-iltaan vain yksi kategorian kriteerit täyttävä elokuva: Jaakko Talaskiven ohjaama ja M.A. Nummisen tähdittämä Herra Huu – jestapa jepulis – penikat sipuliks (1973). Herra Huu keräsi vain 9 500 katsojaa. Vaikka se oli vuosikymmenen ainoa ensi-ilta, se ei kuitenkaan ollut katsotuin kotimainen lasten elokuva 1970-luvulla. Edvin Laineen Prinsessa Ruusunen (1949) keräsi vielä vuosina 1972–1979 yli 14 000 katsojaa.

1970-luvun lopussa rajoitettuun ensi-iltaan tuli ensimmäinen kotimainen pitkä animaatioelokuva Jaakko Seeckin ja Riitta Nelimarkan ohjaama Seitsemän veljestä (1979). Sitä ei kuitenkaan lasketa lasten elokuvaksi.

1980-luku tarjosi yhden ison hitin ja muutamia hyvin menestyneitä ja arvostusta keränneitä elokuvia

Yli 100 000 katsojaa kerännyt Kuningas jolla ei ollut sydäntä (1982) oli ensimmäinen kotimainen satuelokuva vuosikymmeniin.

1980-luku alkoi vauhdikkaasti, kun teattereihin tuli loppuvuodesta 1981 Matti Kuortin ohjaama Kiljusen Herrasväki. Elokuva keräsi lähes 240 000 katsojaa. Kiljuset ovat näkyneet myöhemminkin elokuvissa uudet seikkailut saapuivat 1991 ja Kiljuset vuonna 2020. Ensimmäisen elokuvan menestykseen eivät kuitenkaan jatko-osa tai uudelleen tulkinta yltäneet.

1982 jouluna ensi-iltansa sai Päivi Hartzellin ja Liisa Helmisen ohjaama Kuningas jolla ei ollut sydäntä. Se nousi menestykseksi keräten yli 100 000 katsojaa. Seuraavaa 100 000 katsojan ylittäjää saatiinkin sitten odottaa 1990-luvun lopulle asti. Harzellin ohjaama Lumikuningatar (1986) pääsi lähelle 97 000 katsojalla. Satufantasia oli myös Heikki Partasen ohjaama Pessi ja Illusia (1984), joka keräsi reilut 40 000 katsojaa. Kaiken kaikkiaan 1980-luvulla tuli ensi-iltaan seitsemän koko perheen kotimaista elokuvaa ja ne keräsivät yhteensä niukasti alle 500 000 katsojaa.

1990-luku jatkoi edellisen vuosikymmenen linjaa, kunnes vuosikymmenen lopulla saatiin teattereihin suurhitiksi noussut tuleva klassikko

1990-luvun alku tarjosi elokuvia tutuista hahmoista, kun Rölli, Uppo-Nalle ja Urpo & Turpo saivat omat elokuvansa – viimeisenä mainittu kaksikko esiintyi peräti kahdessa teoksessa. Edellä mainituista selvästi katsotuin oli Olli Soinion ohjaama Rölli – hirmuisia kertomuksia 60 500 katsojalla. Elokuva oli vuosikymmenen katsotuin kotimainen koko perheen elokuva joulukuuhun 1998 asti. Kiljusen herrasväkikin palasi uusien seikkailujen myötä elokuvateattereihin, mutta ei pystynyt toistamaan ensimmäisen elokuvan jättisuosiota. Katsojia kertyi vähän yli 40 000.

1990-luvun alkupuoli tarjosi myös hieman unholaan jääneitä vajaan tunnin mittaisia lasten ja nuorten elokuvia, kun teattereihin tuotiin mm. elokuvat Takapihan sankarit, Papukaijamies, Matokuningas ja Rosa was here. Näistä kaksi viimeistä määriteltiin nuorten elokuviksi eivätkä päässeet tämän katsauksen lukuihin mukaan. Samoin kuin 1980-luvun Rusinoita-animaatio (1987) edellä mainitut elokuvat keräsivät vain joitakin satoja katsojia elokuvateatterissa, mutta suuri osa niistä kokosi tv:n ääreen kuusinumeroisen katsojamäärän.

Kotimaisen elokuvan menestys kävi ylipäätään 1990-luvun puolen välin tienoilla aallonpohjassa, vuosina 1994 ja 1996 kotimainen katsojaosuus oli vain 4 %. Nousu oli kuitenkin nurkan takana. Vuoden 1998 lopulla elokuvateattereihin tuotiin Raimo O. Niemen ohjaama ja Konsta Hietasen tähdittämä Poika ja ilves. Se räjäytti potin ja loi näyttävän alkusysäyksen vuoden 1999 kotimaisen elokuvan supervuodelle. Alkuperäistarinaan perustuva Poika ja ilves keräsi lopulta yli 377 000 katsojaa. Se on edelleen tilastoidun historian katsotuin kotimainen koko perheen elokuva. Yhteensä 1990-luvun yhdeksän koko perheen kotimaista ensi-iltaa keräsivät 520 000 katsojaa.

2000-luku tarjosi jo useita suurhittejä ja monien hittielokuvasarjojen ensimmäiset osat

Kari Juusosen yhdessä Michael Hegnerin kanssa ohjaama Niko – lentäjän poika (2008) on kerännyt kaikkiaan lähes kolme miljoonaa elokuvateatterikatsojaa, Juusosen yhdessä Jørgen Lerdamin ohjaamat jatko-osat (2012 ja 2024) vielä sitäkin enemmän.

2000-luku alkoi vahvasti, kun ensimmäistä Rölliä huomattavasti suuremmalla budjetilla tehty Olli Saarelan ohjaama Rölli ja metsänhenki (2001) keräsi yli 300 000 katsojaa. Vielä parempaan tulokseen ylsi vuonna 2002 ensi-iltaan tullut Kaisa Rastimon ohjaama Heinähattu ja Vilttitossu. Sekä Rölliä että Heinähattua ja Vilttitossua on nähty myöhemminkin useissa menestyneissä elokuvissa – Rölli jopa yhdessä pitkässä animaatiossa. 2000-luvun ensimmäisten vuosien osat ovat kuitenkin edelleen sarjojen katsotuimmat.

2000-luvun myötä kotimaisia koko perheen elokuvia alettiin tuottaa enemmän ja niitä alkoi tulla elokuvateattereihin useita vuodessa. Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen 18 ensi-illasta puolet ylitti 100 000 katsojan rajan ja elokuvat keräsivät yhteensä yli kaksi miljoonaa katsojaa. 100 000 katsojan raja rikkoutui mm. Liisa Helmisen Pelikaanimieheltä (2004), Kaija Juurikkalan Valolta (2005), Raimo O. Niemen Suden arvoitukselta (2006) ja Pekka Lehtosaaren ohjaamalta Rölli-animaatiolta Röllin sydän (2007).

Vuosikymmenen suosituimpiin kotimaisiin elokuviin lukeutui lähes 300 000 katsojaa kerännyt Joulutarina (2007). Vuonna 2008 taas tulivat ensi-iltaan sekä ensimmäinen Risto Räppääjä että Niko-poro-elokuva. Räppääjästä on tullut sittemmin tilastoidun historian toiseksi katsotuin kotimainen elokuvasarja edellään vain myös lasten suosiossa olleet Uuno Turhapurot. Kymmenen Risto Räppääjä -elokuvaa ovat tähän mennessä keränneet Suomessa yli 2,6 miljoonaa katsojaa. Niko-porot taas ovat vielä tätäkin suurempi menestys, kun mukaan otetaan kansainvälinen levitys. Kolme Niko-elokuvaa ovat keränneet viime vuoden loppuun mennessä yhteensä yli yhdeksän miljoonaa katsojaa.

2010-luvulla laaja tarjonta ja lukuisat jättihitit olivat merkittävä osa suomalaisen elokuvan suurta menestystä

Risto Räppääjä -elokuvia on ilmestynyt jo kymmenen ja ne ovat keränneet Suomen elokuvateattereissa yli 2,6 miljoonaa katsojaa.

2010-luvulla jatkui edellisen vuosikymmenen lopussa alkanut rytmi, jossa kotimaisia suurta huomiota keränneitä koko perheen elokuvia tuotiin ensi-iltaan useita vuodessa. Erityisesti hiihto- ja syysloman alla tuodut hitit keräsivät järjestään kuusinumeroisen katsojamäärän. Jo 2000-luvulla oli nähty muutamia koko perheen animaatioita, mutta 2010-luvulla niitä tuli vielä sitäkin enemmän, kuten Maaginen kristalli (2011), Eetu ja Konna (2011), Ella & Aleksi – Yllätyssynttärit (2011) ja Urpo & Turpo johtolangan jäljillä (2018). Lisäksi Muumit seikkailivat useassa puolaisten huopa-animaatio-tv-sarjajaksojen pohjalta tehdyissä elokuvissa sekä piirroselokuvassa Muumit Rivieralla (2014). Niko-poro sai jatkoa ja menestyi vielä edellistäkin osaa paremmin maailmalla. Elokuvasäätiön kehittämistukea saanut Angry Birds -elokuva (2016) valloitti maailman ja keräsi kansainvälisesti yli 50 miljoonaa katsojaa. Rovion valtavan suosittuun mobiilipeliin perustuva elokuva tuotettiin suurelta osin Yhdysvalloissa.

2016 oli kaikkien aikojen kotimaisten koko perheen elokuvien vuosi, kun vihaisten lintujen lisäksi ensi-illassa nähtiin vielä niitäkin enemmän katsojia keränneet Risto Räppääjä ja yöhaukka ja Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! Ne olivat ylipäätään vuoden 2016 kolme katsotuinta elokuvaa Suomessa keräten yhteensä yli miljoona katsojaa. Joulukuussa ensi-iltansa saanut Star Wars -elokuva Rogue One tosin nousi kokonaiskatsojaluvuissa niiden ohi vuoden 2017 alussa. Kärkikolmikon lisäksi Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus keräsi yli 100 000 katsojaa. Ensi-illassa nähtiin myös yli 180 000 katsojaa kerännyt dokumenttielokuva Järven tarina. Kaikkien aikojen katsotuinta kotimaista dokumenttia ei kuitenkaan ole laskettu lasten elokuvaksi, vaikka monet lapset sen varmasti elokuvateatterissa vanhempiensa kanssa näkivät.

2010-luvun viimeinen kotimainen koko perheen elokuva oli Risto Räppääjä ja pullistelija (2019), joka keräsi 288 000 katsojaa. Vastaaviin lukuihin ei sittemmin ole päästy. Yhteensä 2010-luvulla tuli ensi-iltaan 35 koko perheen kotimaista elokuvaa ja ne keräsivät Suomen elokuvateattereissa kunnioitettavat viisi miljoonaa katsojaa.

2020-luvussa näkyy vielä koronarajoitusten jäljet

Fleak: kekseliäs ystäväni sai ensi-iltansa syyskuun alussa 2025.

2020-luvun ensimmäisiä vuosia kuritti korona ja koronarajoitukset. Kokonaiskatsojaluvut eivät ole palautuneet vieläkään viime vuosikymmenen tasolle – eivät myöskään kotimaisten koko perheen elokuvien osalta. Tämä näkyy myös katsotuimpien elokuvien listassa: vain yksi elokuva on ylittänyt 200 000 rajan (Risto Räppääjä ja villi kone [2023]). Niukahkosti rajan alla löytyvät reilulla 180 000 katsojalla Risto Räppääjä ja väärä Vincent (2025), Heinähattu, Vilttitossu ja kana (2024) ja Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen (2020). Tuttujen menestyssarjojen uusimpia osia kaikki. Ennestään tunnettuihin hahmoihin perustuvia uusia sarjoja on myös aloitettu, kun sekä Pertsa & Kilu että Pelle Hermanni ovat saaneet jo kaksi omaa elokuvaansa.

Myös alkuperäisiin käsikirjoituksiin ja entuudestaan tuntemattomiin hahmoihin on luotettu, mutta vastaaviin menestyksiin ei ainakaan vielä ole päästy – katsotuimpana Arto Halosen ohjaama samaan aikaan kirjana julkaistu Antero Varovainen ja onnenkivi (2023) 108 000 katsojalla. Uusia hahmoja on tullut myös tänä vuonna, kun syyskuun viides päivä ensi-illassa nähtiin animaatioelokuva Fleak: kekseliäs ystäväni. Myöhemmin tänä vuonna teattereihin tulee Joonas Berghällin ja Hannes Vartiaisen ohjaama Tonttu. Toki tuttujakin sarjoja saadaan teattereihin, kun Ella ja kaverit ja Supermarsu saavat loppuvuoden aikana uudet jatko-osat.
Toistaiseksi tällä vuosikymmenellä on nähty ensi-illassa 25 koko perheen kotimaista ja ne ovat keränneet 1,9 miljoonaa katsojaa. Aiemmista vuosikymmenistä poiketen mukana on myös useampi ilman elokuvasäätiön tukea tuotettu omakustanne-elokuva kuten JP ja murtovaras (2021), Maahiset (2023) ja Sipi Pelle TV-starana (2024).

Tonttu on loppuvuoden odotettu uutuus.

Kymmenen miljoonaa katsojaa lähestyy

Kun listan ensi-iltaelokuvat laskee yhteen saadaan kokonaismääräksi 95 elokuvaa, jotka ovat keränneet reilut 9,9 miljoonaa katsojaa. Tilastoidun historian sadas kotimainen koko perheen ensi-ilta ja kymmenen miljoonan katsojan raja ovat siis hyvin lähellä. Luku voisi olla suurempikin, mutta listasta rajattiin pois kaikki elokuvat, joissa Suomi ei ollut päätuottajamaa. Näistä katsotuin oli Suomen elokuvasäätiön tuotantotukeakin saanut ranskalais-suomalainen Guillaume Maidatchevskyn ohjaama Ailo – pienen poron suuri seikkailu 120 000 katsojalla. Angry Birds -elokuva laskettiin tässä kotimaiseksi, koska sen päätuotantomaa oli ainakin alussa Suomi. Sen sijaan elokuvan jatko-osaa ei laskettu kotimaiseksi. Listasta karsittiin myös joitakin nuorten elokuvia, vaikka niiden yhdeksi genreksi olisikin mainittu englanninkielisissä julkaisuissa koko perheen elokuvaa vastaava ”family”. Tällaisia elokuvia olivat jo aiemmin mainitut Matokuningas (1993) ja Rosa Was Here (1994) sekä uudemmista elokuvista Oskari Sipolan Ollaan vapaita (2016). Lisäksi elokuvan oli pitänyt saada ensi-ilta, että se laskettiin mukaan. Esimerkiksi vain festivaaleilla esitettyjä elokuvia ei laskettu mukaan.

Laskentatavasta riippumatta on selvää, että muutos on ollut melkoinen 1970-luvun yhdestä alle 10 000 katsojaa keränneestä ensi-illasta 2010-luvun viiteen miljoonaan katsojaan. Kotimainen koko perheen elokuva on noussut merkittäväksi osaksi suomalaista elokuvakulttuuria ja korvaamattomaksi osaksi suomalaista kulttuuria ja suomalaisuutta ylipäätään. Koko perheen elokuvien kattava esilläolo on vaikuttanut myös siihen, että uudemmat sukupolvet ovat ottaneet kotimaisen elokuvan yhä useammin omakseen myös aikuistuttuaan.

Kuvaajia ja taulukoita

Loppuun vielä kuvaajia, jotka esittävät koko perheen elokuvan vaikuttavan nousun graafisesti.
Alla olevassa pylväskaavioanimaatiossa Kotimaisten lastenelokuvien katsojalukukertymä 1972–2025 näkyy kymmenen katsotuinta kotimaista koko perheen elokuvaa vuodesta 1972 alkaen. Alempana kuvaajassa näkyy kokonaiskatsojakertymä, jossa näkyy hyvin kotimaisen koko perheen elokuvan suosion valtava kasvu noin vuodesta 2007 alkaen. Kuvaajassa on toki nähtävillä hyvin myös aiemmat yksittäiset menestykset. Joitakin huomioita on nostettu tekstinostoilla kertomaan mitä kulloinkin tapahtui.

Alla olevassa kuvaajassa Kotimaisten koko perheen ensi-iltojen katsojakertymä 1970–2025 näkyy nimensä mukaisesti kumulatiivinen katsojaluvun kehitys 1970-luvun alusta nyky päivään. Nähdään, että valtaosan reilun 9,9 miljoonan katsojan kokonaissaldosta ovat keränneet suuriksi hiteiksi laskettavat yli 250 000 katsojaa keränneet elokuvat (38 %) ja yli 100 000–250 000 keränneet suosikit (42 %).
Huom. Eri koko luokan katsojamenestyksiä voi tarkastella erikseen klikkaamalla haluamaansa selitettä kuvan yläosassa SES-logon alla.

Sen sijaan, kun samaa asiaa katsotaan elokuvien määrän mukaan, nähdään että jakauma on paljon tasaisempi. 95 elokuvasta vain 12 on kerännyt yli 250 000 katsojaa. Alle 5000 katsojan elokuvia on kymmenen – näistä suuri osa on ilman elokuvasäätiön tukea tai suurta tuotantoyhtiötä tuotettuja. Suurin kategoria tässäkin 100 000–250 000 katsojaa keränneet elokuvat. Niitä on peräti 27 eli 28 % tilastoidun historian aikaisista koko perheen elokuvista.