Mistä tunnet sä hyvän festivaalin?

Elokuvafestivaaleista puhuttaessa käytetään usein termiä A-festivaali. Millaisesta luokittelusta oikeastaan on kyse? Kerromme lisäksi muita tapoja tunnistaa hyvä festivaali, ja pyysimme suomalaisia asiantuntijoita nimeämään merkittävimmät kansainväliset tapahtumat juuri nyt.

Teksti: Marjo Pipinen
Kuva: Supermarsu ja suuri huijaus -työryhmä näytöksessä Tallinnan elokuvajuhlilla. Kuvaaja: Vlada K / PÖFF.

Elokuvafestivaalien kansainvälisestä kentästä on muodostunut huomattavan värikäs ja tunnetuille festivaaleille pääsy on kiven takana. Osa festivaaleista on onnistuneesti nostanut profiiliaan entisestään: Cannesin palkinnoilla on erittäin suuri merkitys alkuvuoden palkintosesonkiin ja esimerkiksi Sundancesta on tullut dokumenttielokuville tärkeä väylä kohti ehdokkuuksia, levitystä ja isompia yleisöjä.

Toisaalta pienempien festivaalien kirjosta voi olla vaikea ottaa selvää, erityisesti jos on liikkeellä ensimmäisen elokuvansa kanssa. Moni festivaali saa tuloa elokuvien ilmoittamisesta (submission fee), jolloin uhkana on, että tapahtuman merkitystä yritetään paisutella tekijöille, jotka etsivät paikkaa elokuvalleen.

Viisi vuotta sitten julkaisimme artikkelin, jossa opastettiin tunnistamaan asialliset festivaalit feikeistä (Festivaaleja ja ”festivaaleja”, 12.8.2021). Artikkelin huomiot – valitettavasti – pätevät yhä.

Tässä artikkelissa kerromme, mistä voi tunnistaa festivaalin, joka tarjoaa parhaan mahdollisen näkyvyyden elokuville ja voi auttaa elokuvantekijöitä urallaan.

Mikä on A-festivaali?

A-festivaali on terminä kahtalainen. Toisaalta nimitystä käytetään puhekielessä tapahtumista, joilla on suurin huomioarvo: niistä kirjoitetaan alan mediassa, niillä käy paljon ammattilaisyleisöä ja festivaalin palkinnoilla on hyvä pr-arvo, myös suuren yleisön näkökulmasta.

Moni ei välttämättä edes tiedä, että nimitys on saanut alkunsa kansainvälisen tuottajajärjestö FIAPF:n luokittelusta. Se koki keväällä suuren uudistuksen: aiemmasta monipolvisesta luokittelusta on luovuttu ja tuloksena on 50 akkreditoidun festivaalin lista, jolla A-luokiteltuja on nyt 17.

A-listaluokittelu perustuu FIAPFin keräämään dataan. Kansainvälisyyttä ja vaikuttavuutta painotetaan ja merkitystä on esimerkiksi:

• festivaalille ilmoitetuilla elokuvilla ja ohjelmistovalinnoilla
• ammattilaisille suunnatulla ohjelmalla ja akkreditoituneiden ammattilaisten ja toimittajien määrällä
• lipunmyynnillä ja festivaalin yleisötyöstrategialla

FIAPF:in akkreditointi on elokuvantekijöille työkalu tunnistaa festivaaleja, joista on aidosti hyötyä elokuvan kokonaiselinkaaren kannalta – ja tekijän urakehityksen. ”Elokuvantekijät, tuottajat ja oikeuksien omistajat tarvitsevat luotettavia viittoja tunnistaakseen festivaalit, jotka todella voivat auttaa heidän elokuviaan ja uraansa. FIAPF-akkreditoinnilla on tämä rooli”, toteaa Florence Girot, FIAPF:n Festivals Senior Director.

Girot uskoo, että uudistukset, muun muassa vahvempi nojautuminen laadulliseen ja laskennalliseen dataan, vahvistaa listan roolia. ”Tuottajat voivat luottavaisin mielin ilmoittaa elokuviaan akkreditoiduille festivaaleille, jotka toimivat kansainvälisin standardein. FIAPF:n keräämän datan avulla he voivat rakentaa festivaalistrategian, joka tukee elokuvan tavoitteita, liittyivätpä ne sitten yleisöihin, kriitikoiden arvioihin, alan verkostoihin, rahoitukseen tai markkinoille pääsyyn.”

”International film festivals are not only important contributors to the cultural, economic and social development of the territories where they are established, but they are also an essential link in the film industry ecosystem.” – FIAPF:n verkkosivut

Uusin A-listalainen on animaatioalan suurtapahtuma Annecy. Tuttujen Cannesin, Venetsian ja Berliinin lisäksi listalla on tapahtumia mm. Japanista, Intiasta, Egyptistä ja Argentiinasta.

Selaa FIAPF:n akkreditoimia festivaaleja

FIAPF:in luokittelu on vapaaehtoinen prosessi, johon osallistuminen edellyttää tiedon jakamista järjestölle. Listalta ei löydy esimerkiksi isoja angloamerikkalaisia tapahtumia Sundancea, Telluridea tai Lontoon ja Edinburghin festivaaleja.

Muita tapoja tunnistaa vaikuttavia festivaaleja

Isoilla elokuvapalkinnoilla kuten Euroopan elokuva-akatemian EFA-palkinnoilla, Oscareilla ja brittien BAFTA-palkinnoilla on listat festivaaleista, jotka mahdollistavat ehdokkuuksien tavoittelun. Esimerkiksi lyhytelokuvien kannalta näiden listojen selaaminen voi olla hyödyllisempää kuin FIAPF:n lista, joka pääasiassa sisältää pitkiin elokuviin keskittyviä tapahtumia.

Kirjoitimme keväällä artikkelin EFA-palkintokriteereistä. EFA:n verkkosivuilta löytyy eri palkintokategorioiden festivaalilistat.

Oscareita jakava AMPAS julkaisee vuosittain Oscar-palkinnon festivaalilistan (pdf).

Elokuvasäätiön kansainvälinen osasto tekee tuotantotukea saaneille elokuville festivaalistrategian yhdessä tuottajan kanssa. Osastolla on vuosikymmenten aikana kertynyt tieto festivaaleista, ja elokuville pyritään löytämään ensi-ilta tapahtumassa, jonka profiiliin elokuva sopii.

Kansainvälisen osaston työntekijät auttavat resurssien puitteissa myös elokuvantekijöitä, joiden teos on syntynyt ilman elokuvasäätiön tukea. Aina voi kysyä neuvoa!

Future Frames -ohjelmaan valitut tekijät Karlovy Varyn festivaalilla. Kuva: European Film Promotion.

Mitä asiantuntijat sanovat?

Kysyimme asiantuntijoilta näkemyksiä festivaaleista. Kysymyksiä oli kaksi ja asiantuntijat tulkitsivat niitä omista lähtökohdistaan. 

• Mitkä ovat tällä hetkellä kansainvälisesti kolme merkittävintä ulkomaista elokuvafestivaalia?
• Mikä pienempi tapahtuma kannattaa pistää merkille?

Kuten usein listausten kanssa, harva pystyi pitäytymään kysytyssä 3 + 1 -formaatissa, mikä kertoo, että hyviä festivaaleja on paljon ja monenlaisella profiililla.

Pitkät elokuvat

Mathias Noschis, Head of Strategy, Alphapanda

”Tällä hetkellä sanoisin, että kolme tärkeintä festivaalia ovat Cannes, Venetsia ja Sundance. Jos otetaan huomioon nuorelle yleisölle suunnatut elokuvat, Berlinale on Sundancen edellä.

Mielestäni Cannes ja Berliini ovat aivan liian suuria markkinoita, joissa tuottajat voivat helposti hukkua joukkoon. Ammattilaisten tapaamiseen suosittelen Tallinnaa (Nordics & Baltics), Locarnoa (Central Europe & US) sekä Karlovy Varya (Eastern Europe).”

Milja Mikkola, ohjelmapäällikkö, Sodankylän elokuvafestivaali

”Sanoisin että nokkimisjärjestys ohjelmistovalitsijan ja tekijöiden näkökulmasta on edelleen
Cannes
Venetsia
Berliini

mutta market-näkökulmasta Berliini päihittää Venetsian.

Kotimaisen elokuvan näkökulmasta Rotterdam on nostanut päätään. Ohjelmistolinjan muutosprosessin myötä se tarjoaa A-luokan ensi-ilta-alustan sekä haastavalle kokeellisemmalle elokuvalle että populaarille yleisöelokuvalle.”

Lyhytelokuvat

Avreno Heikka, ohjelmakoordinaattori, AV-arkki

”AV-arkin eli mediataiteen/kokeellisen elokuvan näkökulmasta merkittävimmät festivaalit ovat Rotterdamin elokuvajuhlat ja Oberhausen. Yksittäistä kolmatta on hieman vaikeampi nostaa, riippuu elokuvasta (onko animaatio, dokkari jne.), mutta ehkä New Horizons tai Ji.hlava.

Pienemmistä tapahtumistakin tulee äkkiseltään mieleen useampikin mainitsemisen arvoinen, esim. Uppsala Kortfilmfestival, Minimalen Short Film Festival, Vienna Shorts, Festival des cinémas différents et expérimentaux de Paris, Minikino Film Week – Bali International Short Film Festival, Kinoforum – São Paulo International Short Film Festival.”

Jukka-Pekka Laakso, festivaalijohtaja, Tampereen elokuvajuhlat

”Jos uskomme FIAPFin A-listaa festivaalit ovat Clermont-Ferrand, Oberhausen ja Tampere. En ole eri mieltä. Clermont-Ferrand on ehdottomasti merkittävä, siellä ovat ’kaikki’.

Oberhausen on merkittävä alan tapaamispaikka myös. Sen merkitys on iso sille osalle elokuvaa, joiden tekijät nimittävät itseään taiteilijoiksi, ja joiden tuotantoprosessi ja arvottaminen on kuvataidelähtöistä. Oberhausen tutkii elokuvan ilmaisun raja-alueita ja sen merkitys on iso tällä osa-alueella.

Muista tapahtumista voisin luetella pitkän listan, nopeasti tulee mieleen Krakova (A-listan festari sekin, vaikka pääpaino dokumenteissa, lyhäreitä näytetään ja arvostetaan), Vila do Conde Portugalissa ja Winterthur Sveitsissä.”

Annu Suvanto, ohjelmistosuunnittelija, R&A Shorts

”Clermont-Ferrand International Short Film Festival – Ylivoimaisesti suurin, kaunein ja merkittävin kokonaan lyhytelokuvalle omistettu festivaali.

Berlin International Film Festival, Berlinale Shorts – Lukumääräisesti pieni ohjelmisto korostaa miten mukaan valikoituu eksklusiivisesti lyhytelokuvan kirkkain kärki; vahva oma linja ja identiteetti emofestivaalin alla.

Uppsala International Short Film Festival – Merkittävimpiä lyhytelokuvan areenoita Pohjoismaissa.”

Mikä pienempi tapahtuma kannattaa pistää merkille?

”IndieLisboa – rohkean omaleimaisesti kuratoitu, monipuolinen lyhytelokuvaohjelmisto.”

Dokumenttielokuvat

Inka Achté, taiteellinen johtaja, DocPoint

”Mielestäni eurooppalaisille dokkaristeille pitkien elokuvien kohdalla tärkeimmät on Sundance, CPH:DOX ja Berlinale tai Visions du Réel. Vaikea valita kahden viimeisen välillä!

Pienemmistä Thessalonikissa on ainakin todella hyvät palkinnot ja niitä on paljon, mutta en tiedä voiko sitä luonnehtia varsinaisesti pieneksi.

RIDM Montrealissa on menossa tai jo mennyt torontolaisen Hot Docsin ohi. Camden International Film Festival Jenkeissä on myös nousemassa minusta. Molemmat arvostavat tekijävetoista ja kokeellistakin ilmaisua.”

Anja Driezk, Festival Manager, Rise and Shine

“Besides the very big A-list Festivals, like Sundance, Berlin, Cannes, where everybody wants to be, I am suggesting only Documentary festivals here. I guess the most interesting is CPH:DOX now, then still Hot Docs and IDFA.

Smaller events, which are still interesting are Thessaloniki IDFF, Visions Du Réel, Sheffield DocFest, DocEdge NZ, DMZ Korea, Dok Leipzig, DOC NYC.”

Genre-elokuvat

Mikko Aromaa & Matti Rämö, Night Visions

”Genrekentän merkittävimmät puheenaiheet ja kaupalliset menestykset ovat viime vuosina löytyneet useimmiten Pohjois-Amerikan A-listan festivaalien tiiviistä keskiyön elokuvien kattauksista. Näistä ylivoimaisesti oleellisimpia ovat Sundancen ja Toronton festivaalien midnight-sarjat, osin myös South by Southwestin vastaava.

Montrealin Fantasia International Film Festival on genrefestivaalikentän jättiläinen kokonsa, mutta myös laatunsa puolesta. Heinä-elokuun kattaus antaa kuvan koko genre-elokuvavuoden tasosta ja nostaa pienemmän budjetin onnistujia valokeilaan.

Vuonna 1968 perustettu katalonialainen Sitges on Euroopan tärkein genre-elokuvafestivaali ja siten usein myös Euroopan kärkikohde Pohjois-Amerikan jättifestivaaleilla maailmanensi-iltansa saaneille ykköskategorian nimikkeille.”

Mikä pienempi tapahtuma kannattaa pistää merkille?

”Todella haastava kysymys, koska pienemmistä festivaaleista valtaosan laajempi relevanssi liittyy ennen muuta kotimaansa markkina-alueeseen.

Belgian Brussels International Fantastic Film Festival on tehnyt viime vuosina hyvää työtä alan ammattilaisille suunnatun tapahtumakokonaisuutensa kasvattamiseksi, mutta valmiiden elokuvien ensi-iltafoorumina sen merkitys rajoittuu aika pitkälti Belgian ranskankielisen alueen markkinaan.

Ranskan Strasbourg European Fantastic Film Festival on niukasti tunnettu kotimaansa ulkopuolella, mutta ohjelmistonsa ja kokonsa puolesta huomioimisen arvoinen. Samat attribuutit istuvat Itävallan Wienissä järjestettävään Slash Film Festivaliin ja Portugalin Motel X -festivaaliin, joka järjestetään Lissabonissa.”

Antti Suonio, levityspäällikkö, Elke ry

”Cannes, Toronto ja Sundance.”